sunnuntai, 17. elokuu 2008

Viimeiset sanat

Kotiinpaluustani on kulunut nyt kaksi ja puoli kuukautta. Edelleen mietin aikaani siellä miltei päivittäin, kaipaan siellä asuvia ystäviäni ja toivon pääseväni sinne pian uudelleen. Koko vaihto oli once in a lifetime -kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sopeutuminen takaisin Suomeen oli aluksi hämmentävää, siellä kun olin tottunut elämään niin, että ihmisiä oli koko ajan ympärilläni. Yhtäkkiä olinkin takaisin hiljaisessa yksiössäni, enkä päässyt puhumaan esimerkiksi Brooken kanssa kuin vain aivan aikaisin aamuisin tai illalla. Aikaero kun oli 10 tuntia, kun hän meni kesätöihin Kaliforniaan. Heinäkuun alussa muutin ystäväni Helin kanssa kaksioon keskustaan, ei ole enää niin yksinäistä :) Olen jo varannut lennot joulu-tammikuun vaihteeksi Saksaan, Müncheniin, jossa vietän uudenvuoden Brooken kanssa. Vielä täytyy yli 4 kuukautta turvautua Skypeen, Facebookiin ja kirjepostiin ennen jälleennäkemistä.

Tässä vielä luvatut kuvat viimeisiltä päiviltäni Amerikan mantereella:

1830573.jpg

Time Square taustalla

1830584.jpg

Tutustuimme hostellissamme näihin saksalaisiin poikiin, joiden kanssa sitten hengailimme aika paljonkin. Kuva on Hard Rock Cafesta.

1830587.jpg

New Yorkin metrossa piti ottaa edustavia kuvia.

1830594.jpg

Hostelliamme vastapäätä oli bagel-kahvila, jossa söimme aamiaisen joka päivä. Täysjyväbagel tuorejuustolla, sitä on jo ikävä.

1830599.jpg

Tietysti piti Vapaudenpatsastakin käydä katsomassa Staten Islandin lautalta.

1830604.jpg

Yhtenä iltana kävimme hienossa kuubalaisessa ravintolassa syömässä illallista. Suosittelen!

1830610.jpg

Teatteri, jossa kävimme katsomassa Rent-musikaalin. Rent oli ihana, laulut soivat vieläkin päässäni. Onneksi niitä voi käydä kuuntelemassa YouTubessakin!

1830614.jpg

Hostellihuoneemme. Sänkypaikkoja oli kylläkin yhteensä kahdeksan.

1830620.jpg

Paikallisen Fazerin puoti Time Squarella. (Omasta mielestäni tuo tavallinen maitosuklaa maistuu ihan juustolta o__O)

1830633.jpg

Lennettyämme takaisin Wisconsiniin lähdimme suoraan telttailemaan. Luvassa oli heti viininmaistelua, nuo pretzel-kaulakorut ovat suun neutralisointia varten. Huomatkaa uudet hienot paidat :)

1830644.jpg

Maistelussa Janetin kanssa.

1830653.jpg

Brooken isoveli Gavin ja hänen silloinen tyttöystävänsä Bridget.

1830664.jpg

Teltanpystytystä Brooken ja Garyn kanssa. Kaksi yötä telttailtuamme pitikin palata takaisin Racineen ja lähteä melkein heti lentokentälle, jotta ehdin Baltimoren-lennolleni. Piti sanoa hyvästit Brookelle, surullinen ilta.

1830677.jpg

Pääsin perille Baltimoreen, jossa minua olivat vastassa Carole ja Bob. Heidän luonaan olin täysihoidossa vajaan viikon. Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme Washington DC:hin ja kävin ottamassa kuvan itsestäni Valkoisen talon edustalla.

1830690.jpg

Kävimme sotilashautausmaalla, nämä taisivat olla Vietnamin-sodan hautoja. Samanlaiset hautarivistöt täyttivät koko hautausmaan. Vaikuttava paikka!

1830700.jpg

Pääsin käymään Obaman toimistolla! Jätin hänen vieraskirjaansa tervehdyksen, kun hän itse ei ollut paikalla.

1830709.jpg

Baltimoressa Carole vei minut akvaarioon, jossa kävimme katsomassa myös 4d-elokuvan. Naamalle lensi vettä useaan otteeseen, jaloissa liehuivat jotkut narut ja penkit tärisivät elokuvan mukana. Meillä oli hauskaa.

Koko reissu oli erittäin positiivinen kokemus, minusta pidettiin hyvää huolta kaikkialla ja kaikki tutustumani ihmiset olivat erittäin mukavia. Muutama viikko sitten kuulin suru-uutisen Wisconsinista - eräs käytävätoverini oli menehtynyt auto-onnettomuudessa. Emme olleet mitään suuria ystäviä, mutta melko paljon vietin aikaa myös hänen kanssaan. Tämä syksy tuleekin olemaan hyvin erilainen siellä viime kevääseen verrattuna. Osa lähtee, toiset jää, mutta muistot kuitenkin yhdistävät. En usko, että minuakaan ihan kesän aikana on unhoitettu :)

Olen ollut otettu siitä, että olette kyselleet tämän loppuraportin perään. Nyt sain vihdoinkin tämän kasaan, toivottavasti joku tämän vielä lukeekin. Matkailu avartaa, sanotaan, ja tämä reissu sai minut vakuuttuneeksi siitä, että haluan matkustella niin paljon kuin vain ehdin. Suomi on ihan kiva maa, mutta mielelläni ottaisin kansalaisuuden myös johonkin toiseen maahan. Nyt täytyy kuitenkin hillitä itseni hetkeksi, että joskus valmistuisinkin.

Kiitos ja kumarrus! Viivi vaikenee, mutta vain täällä blogissa.

keskiviikko, 28. toukokuu 2008

The End.

Matka lahestyy loppuaan, enaa 4 yota lahtoon. Viime viikko oli hyvin kiireinen ja taynna elamaa, nyt alan jo henkisesti valmistautua kotiinpaluuseen.

Viikko sitten keskiviikkona oli aika lahtea New Yorkiin rakkaan ystavani Brooken kanssa. Reissu kesti kolme yota ja oli uskomattoman ihana. Hostelli oli halpa ja tapasimme siella saksalaisia poikia, joiden kanssa hengasimme paljon. Kavelimme ympari Manhattania (paivassa tuli kaveltya ainakin 180 korttelia), ihastelimme Time Squarea moneen otteeseen, shoppailimme 5th Avenuella, naimme Rent-musikaalin, paasimme mukavaan baariin sisalle ja saimme drinkit puoleen hintaan, naimme Staten Island -lautalta Vapaudenpatsaan, otimme hassuja kuvia metrossa, soimme aamiaista bagel-kahvilassa joka aamu, soimme hienoissa ravintoloissa jne. NYC on ehdottomasti paras kaupunki, jossa olen vieraillut.

Palasimme Wisconsiniin lauantaina, ja paasimmekin suoraan lentokentalta telttailemaan. Memorial-viikonloppu vierahti telttailessa viineja maistellessa ihmisten keskella ja maanantaina pistettiin teltat kasaan ja ajeltiin Racineen takaisin. Illalla mina lahdin lentokentalle ja jouduin hyvastelemaan Brooken. Tiedan, ettei tassa mitaan jaahyvaisia jatetty, varmasti viela tavataan, mutta surullista se silti oli ja on. Askartelinkin Brookelle kivan kollaasitaulun, johon kirjoitin Taa ystavyys ei raukene -laulun sanat. (Kaansin sanat myos englanniksi.)

Nyt olen Ellicott Cityssa Marylandissa aitin ja iskan ystavien luona. Tahan mennessa olen vieraillut jo Washington DC:ssa seka Annapoliksessa, joka on Marylandin paakaupunki. Washingtonissa kavin esim. armeijan hautausmaalla, Kennedy-centerissa ja senaattori Barack Obaman toimistossa. Ikava kylla mr. Obama ei itse ollut paikalla, mutta paasinpahan kirjoittelemaan sen vieraskirjaan. Annapoliksessa tuli nahtya Kunta Kinte -muistomerkki, Naval Academy, vanha kampus ja kirkko.

Tama jaakoon viimeiseksi paivitykseksi talta mantereelta. Lisailen viimeisia kuvia ja kotimatkakertomusta sitten ensi viikolla. Kiitos kommenteistanne, joita olette kirjoitelleet minulle. Niiden ansiosta tiedan, etta joku oikeasti lukee naita hopinoita. Tama matka paattyy, mutta uusia on jo luvassa. Ne matkat jaakoon viela salaisuuksien verhon taakse, silla ennen niita palaan Suomeen. Maanantaina 1 pm jalkeen olen perilla.

lauantai, 17. toukokuu 2008

Whitewater vaikenee

Tänään on neljänneksi viimeinen ilta Whitewaterissa. Kovin monelle ihmiselle olen jo joutunut sanomaan hyvästit, huomenna täytyy hyvästellä kämppikseni Missy. Varmasti ikävöin kaikkia täältä saamiani kavereita, kyllä sitä vaan on kiintynyt ihmisiin viidessä kuukaudessa. Huomisen jälkeen täällä ei olekaan kuin muutama minun lisäkseni, ja minun täytyykin keskittyä pakkaamiseen ja siivoamiseen. Masentavaa, mutta totta.

Maanantaina menemme Chrisin kotiin leikkimään veneelle, hän asuu järven rannalla. Chris, minä, Damontae ja Brooke vietämme viimeisen päivän porukalla yhdessä, ja sitten täytyy hyvästellä Chris ja Damontae. Tiistaina mennään Brooken kanssa Racineen ja keskiviikkoaamuna lähdetään New Yorkiin. Siellä on tarkoitus kierrellä ympäriinsä, mennä katsomaan Broadway-musikaali Rent, shoppailla ja viettää viimeiset yhteiset päivät hyvin. Se tyttö on kuin amerikkalainen minä. Ja tietysti olen opettanut kaikki parhaat juttuni sille, ei kulu päivääkään ilman laama-sanan viljelyä tai maukumista. Hrr, kauhistuttaa jo etukäteen 10 päivän päässä olevat hyvästit. En halua ajatella sitä ollenkaan, mutta melko vaikeaa sen ajattelemattominenkaan on.

Nyt täytyy mennä viettämään iltaa kavereiden kanssa, viimeinen Whitewater-iltama edessä. Näihin kuulumisiin, näihin tunnelmiin. Koitan vielä päivittää ennen kuin palaan Suomeen.

Tässä vielä muutama kuva kampukselta.

1565048.jpg

1565055.jpg

Vasemmalla näkyy University Center, jossa on muutama ravintola, toimistotiloja, auditorioita, keilarata, elokuvateatteri, biljardihuone.

1565061.jpg

Kuluneiden kuukausien koti. Kuva on vino, mutta siitä näkee silti jotakin. Asun siis taaimmaisessa rakennuksessa kolmannessa kerroksessa.


torstai, 8. toukokuu 2008

Vappu

Tänä vuonna minulla oli erilainen vappu. En nähnyt yhtään kaasuilmapalloa, yhtäkään ylioppilaslakkia, enkä myöskään haalaripukuista kansaa. Sen sijaan minulla oli vappupäivänä kaksi loppukoetta. Heti kokeiden jälkeen lähdinkin sitten Brooken kanssa Racineen. Torstai-ilta menikin elokuvia katsellen ja seurapelejä pelaillen.

1539148.jpg

Minä ja varaisäni Gary.

Perjantaina kävimme Brooken tädin luona kylässä ennen kuin menimme shoppailemaan. Ostin ainoastaan kengät. Brooke ostikin ison kasan business-vaatteita, hän kun sai kesätöitä San Diegon yliopiston konferenssijärjestysosastolta tms. Ilta venyi taas aamun puolelle, vaikka herätys oli seuraavana aamuna jo 5.25. Ennen kuutta lähdimme ajelemaan Racinesta Dodgevilleen kahden ja puolen tunnin päähän. Memorial-viikonloppuna (kahden viikon päästä) Brooken perhe (ja minä) menee telttailemaan Dodgevilleen ystäviensä kanssa ja lauantaina piti mennä pilkkomaan nuotiopuut valmiiksi. Siinä urakassa vierähtikin sitten kolmisen tuntia, vaikka apuna olikin kunnon puidenhalkomiskone, eikä kenenkään tarvinnut käyttää kirvestä.

1539167.jpg

Telttailutontin omistaja Larry, uncle-Dennis ja Gary pilkkomassa puita.

1539189.jpg

Kohmeiset laamat.

Ulkona siis satoi vettä ja oli muutenkin viileä keli. Totta kai fiksuna tyttönä lähdin sukitta kävelykengillä liikenteeseen. Jalathan siinä kastui märällä nurmella kävellessä, joten kun päästiin sisälle lämmittelemään, sain Larryn vaimon villasukat lainaan.

1539197.jpg

Aunt-Shawn, Brooke ja minä takkatulen lämmössä.

1539206.jpg

Janet ja hänen ulkomaalainen kasvattityttärensä.

Ajelimme takaisin Racineen Whitewaterin kautta, piti napata joitain tavaroita mukaan. Samalla kuulin kämppikseltäni, kuinka suomalainen kännykkäni (jonka olin unohtanut huoneeseeni) oli säikäyttänyt hänet ja Karan pahemman kerran. Tekstiviestisoittoääneni on nauhoitettu lause, joka sanoo "No we are not nuggets!" Missy ja Kara luulivat, että huoneessa kummittelee, ennen kuin lopulta äkkäsivät äänen tulevan puhelimestani.

Täällä kyllä kummittelee oikeasti. Yhtenä päivänä Missy oli yksin huoneessa, ja mikroaaltouuni meni yhtäkkiä päälle. Missy meni sammuttamaan sitä, ja numeronäyttöön jumittui aika 6:13 joksikin aikaa. Sillä välin kun hän yritti sammuttaa mikroa, tietokoneelta soiva kappale vaihtui puolivälissä uuteen kappaleeseen! Ilmeisesti huonekummituksemme tykkäsi enemmän Britney Spearsista kuin Backstreet Boysista.

Joka tapauksessa illan vietimme jälleen Racinessa hauskanpidon merkeissä.

1539202.jpg

Sunnuntaina ajelimme takaisin Whitewateriin, jossa tyhjensin reppuni likaisista vaatteista ja täytin puhtailla. Saman tien lähdettiinkin sitten Karan, Missyn ja Saran kanssa ajelemaan kohti Chicagoa. Kukaan meistä ei ollut syönyt vielä lounasta, niin nappasimme Mäkkärin hampparit mukaan. Kun pääsimme Chicagoon asti, Kara halusi viedä meidät erääseen pitseriaan maistamaan pizza puffeja. Ne oli kolmionmuotoisia umpinaisia pitsoja, joissa oli sisällä juustoa ja tomaattikastiketta. Olivat kyllä parasta pitsaruokaa, mitä olen tällä mantereella saanut. No niitä kun söimme, soitti Karan äiti ja kertoi, että ruoka on pöydässä. Pääsimme jälleen ruokapöytään. (possun filettä, valkosipuliperunamuusia, keitettyjä vihanneksia) Söimme siis kolme ateriaa noin kolmen tunnin sisällä.

Illaksi meillä ei ollut mitään erityistä tekemistä, joten päätimme lähteä shoppailemaan downtowniin. Chicagossa on elevator-train, L-juna, joka on vastaava kuin metro. Sillä pääsimme näppärästi downtowniin huomataksemme, että sunnuntai-iltana kaupat sulkeutuvat viimeistään seitsemältä. Kara keksi sitten, että baseball-joukkue Cubs pelaa sunnuntai-iltana Wrigley Fieldillä, eli melkein keskustassa. Päätimme lähteä sinne stadionin ulkopuolelle päivystämään ja odottamaan pelaajien poistumista. Se oli melkein hyvä idea. Perille päästyämme Kara tajusi, että eihän tänään olekaan kotipeli. Tulipa sentään nähtyä stadion ulkopuolelta. Palasimme sitten Karan kotiin syömään tortillasipsejä ja ihanaa dippiä.

1539237.jpg

Sara, minä, Kara ja Missy.

Maanantaiaamuna heräsimme, söimme (taas) ja lähdimme alakaupungille etsimään NBC:n tornia. Meitä odotti siis Jerry Springer show. Rakennuksen luota löytyi hirvittävän pitkä jono. Lippuja tarkistettaessa meille annettiin pieni lippunen, joka pyydettiin antamaan myöhemmin henkilökunnalle. Muutaman jonon ja turvatarkastuksen jälkeen löysimme vihdoin naisen, jolle annoimme lapun. Hän otti meidät jonosta pois ja vei meidät lämpiöön. Hän kertoi meidän olevan vippejä, ja että meidät vietäisiin istumaan ensimmäisten joukossa. Pääsimmekin melkein eturiviin ihan keskelle, ei hullummin. Show oli typerän hauska, tulipahan käytyä :)

Kuvausten jälkeen vatsassa kurni taas nälkä, ja hodariravintolan jälkeen olimme valmiita pyörimään kotia kohti. Viikonloppu oli kerrassaan onnistunut.

Nyt ehdin taas hengähtää, kouluhommat alkavat olla ohi tältä keväältä. Kaikki final examit on jo ohi, mikä on hassua, koska final exam week on ensi viikko. Parempi näin kuitenkin. Enää yksi paperi kirjoitettavana, yksi tanssitunti ja yksi videotunti. Sen jälkeen pitääkin aloittaa pakkaaminen, haikeaa :/ Vielä on onneksi päiviä jäljellä, täytyy nauttia näistä täysin siemauksin.

Loppuun vielä hyvää äitienpäivää! (Ai niin helluntai on samana päivänä... taitaa jäädä heilattomaksi tämäkin kesä, hihi )

maanantai, 28. huhtikuu 2008

23 yötä New Yorkiin!

Toiseksi viimeinen kokonainen kouluviikko alkoi tänään. Alkoikin mukavasti tanssitunnin peruuntumisella (tosin tajusin sen olevan peruutettu vasta tanssistudiolla, tyhmänä kun en lukenut sähköpostiani aamulla). Tämä viikko onkin kiireinen, yksi koe torstaina ja sitten ensi viikon alussa on monia deadlineja. Täytynee opiskella ahkerasti alkuviikko, sillä torstaina luentojen jälkeen (täällä ei tunneta vappua :/ ) lähden jälleen Racineen pöllöilemään viikonlopuksi. Siellä ei paljon sitten ehdikään opiskella.

Sunnuntaina lähdenkin sitten Karan, Saran ja Missyn kanssa Chicagoon. Sunnuntaina on tarkoitus vähän kierrellä kaupunkia ja maanantaina on luvassa Jerry Springer show. Oon jo melko innoissani koko viikonlopusta.

Tänään aamulla kävellessäni luennolle törmäsin yhteen vaihtariin. Sanjeev kysyi, että voisinko olla mallina hänelle, kun hänen pitää ottaa jotain valokuvia. Toki lupauduin, mutten kertonut, että yleensä epäonnistun kuvissa, jos pitää näyttää normaalilta. Saa nähdä, millaisia kuvia Sanjeev oikein haluaa.

Nyt täytyy taas palata sorvin ääreen, en oikein tiedä, mistä alottaisin. Voisin vaikka kirjoitella Tuckmanin ryhmäteoriaa soveltaen jotain meidän pienryhmästämme. Koitan taas päivittää kuvien kanssa, kunhan saan uusia kivoja kuvia.