Jopas onkin vierähtänyt aikaa viime kirjoituksistani. Kovasti kaikenlaisia kiireitä mukamas, osittain varmasti myös laiskuutta. Hyi mua. Palkinnoksi kärsivällisyydestänne saatte muutaman kuvan! Voisin melkein ottaa tavaksi laittaa uusia kuvia aina kun mahdollista.

Edellisenä viikonloppuna lähdin Brooken kotiin Racineen. Maja oli kipeä, eikä lähtenyt mukaamme. Oli tosi hauska viikonloppu, perjantaina mentiin keilaamaan Brooken vanhempien kanssa, pelattiin beer pongia ja maisteltiin vähän baarin antimia. Lauantain mentiin aamiaiselle yhteen kivaan kahvilaan, josta jatkettiin Brooken kanssa ihanaan lemmikkikauppaan, jossa sai leikkiä koiranpentujen kanssa. Valittiin söpö beagle, jonka kanssa leikittiin vähän aikaa. Brooken äiti teki illalla ruuaksi lihaa ja perunoita, maistui vähän karjalanpaistilta. Illalla pelailtiin eri pelejä isommalla porukalla (Brooken vanhemmat, kavereita, isoveli kavereineen), tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Brooken vanhemmat oli todella mukavat, ne kutsui mut sinne jo uudestaan. Spring breakin aikaan olisi tarkoitus viettää pari päivää siellä.

1324931.jpg
Tässä kuvassa on Brooke ja Janet eli Brooken äiti.

1324932.jpg
Gavin (isoveli), minä ja mr. Kinsley (isä) (Yhtäkkinen dementiakohtaus pyyhki nimen pois mielestä.)

Sunnuntaina ajeltiin takaisin Whitewaterin harmaaseen (joskus ihan värikkääseenkin) arkeen. Sunnuntaiaamun yllätys oli leukani alapuolella oleva patti. Brooken äiti tunnisti sen joksikin nielemispaukuraksi ja neuvoi minua purskuttelemaan suolavettä. Se oli kamalaa, mutta tein sen siinä uskossa, että pääsen eroon patista. Maanantaiaamuna patti oli edelleen siinä, entistä kipeämpänä. Menin lääkäriin ja sain kuulla, että sylkirauhaseni käytävän on tukkinut jokin pieni kivi tms. ja minun täytyy imeskellä sitruunakaramelleja saadakseni kiven liikkeelle. Ei hullumpi "lääke". Tiistaiaamuna patti oli jo pienentynyt ja iltaan mennessä se oli lähes huomaamaton. Melkein ehdin säikähtää sitä, mutta ilmeisesti se on ihan tavallinen omituinen vaiva, joka menee pian ohi. Onneksi.

Keskiviikkona pääsin jälleen kuvaaman koripallo-ottelua yliopiston kaapelikanavalle (sama homma edessä tänä keskiviikkona). Koripallon merkeissä sujuu myös huominen, illalla lähdemme ISAn (International Student Association) retkelle Milwaukeehen katsomaan NBA-koripallopeliä. Milwaukee Buckseja vastaan pelaa Clevland Cavaliers, joka on kuulemma ihan hyvä joukkue. Innolla odotan huomista peliä.

Viime perjantaina sain kortin host-äidiltäni Kaliforniasta. Oli mukavaa saada jotain postia (ps. saa lähettää kirjeitä mulle ja muutakin kunhan ei vaan pernaruttoa) ja kuulla, miten hänellä menee lomamatkallaan. Itse otin suuria askeleita kohti spring breakia, ostettiin Majan kanssa lentoliput Floridaan. Aiomme viettää lomamme Fort Lauderdale -nimisessä kaupungissa (noin 40 min. Miamista) Majan ystävän tuttavan luona. Nyt täytyy käydä ahkerasti kuntosalilla, jotta kehtaan näyttäytyä bikineissä siellä.

Lauantaina Majan host-vanhemmat veivät meidät Janesvillen ostoskeskukseen shoppailemaan. Olin epävarma luottokorttini luottorajasta, joten en uskaltanut shoppailla mielin määrin. Ostin mustat tennarit kevättä varten (itse asiassa käytin niitä jo tänään, koska sää oli niin keväinen).Yksiäkään farkkuja en ole vielä hankkinut, voisin joku päivä katsastaa Wal-Martin Levi's-tilanteen. ($20) Kaikki ei oikeasti sitten olekaan noin halpaa, melko paljon löytyy myös kalliimpia vaatteita. Ja meikkejä. Heräteostoksena ostin Cliniquen luomiväripaletin, koska se oli niin ihana ja nimi oli houkutteleva. Lisäksi tämän Pink Chocloate -luomiväripaletin kylkiäisenä sai ripsivärin, kuorinta-aineen, meikinpoistoaineen, kosteusvoiteen, hiusharjan ja huulipunan. Mutta tiedänpähän niiden olevan kunnon laatua! Ja hinta oli vähemmän kuin Suomessa.

Tänään ja viime viikolla olen palannut yläasteen käsityötunneille. Valitsemallani teatterikurssilla pääsen ompelemaan esiintymisasuja, tänään ompelin kahdet housut tanssiesitystä varten. Olin jo unohtanut, kuinka kivaa ompeleminen on. Se on kivaa silloin, kun kaikki onnistuu, mutta viime kerralla kone sekoitti langat koko ajan ja olin valmis heittämään koko ompelukoneen seinään. Onneksi olin kärsivällinen enkä hajoittanut yliopiston omaisuutta.

1324933.jpg
Tähän loppuun vielä yhteiskuva minusta ja Brookesta. Brooke on tehnyt meidän molempien kaulakorut. Rakastan omaani, se sopii niin monen vaatteen kanssa. Mustaa, valkoista ja vaaleanpunaista. that's me.