Tänään nukuin ensimmäistä kertaa pommiin tällä mantereella. Jäi sit tanssitunti väliin, ja niin muuten jää parin viikon päästä maanantainakin, kun oon silloin vielä Floridassa. Eipä mahda mitään, täytyy kysellä muilta sitten, että mitäs nyt pitää harjoitella.

Seuraavaksi onkin video production -luento. Viime kerralla saatiin kokeet takaisin, ja mä sain 89 pistettä! Se on niin kuin B+, pistettä vajaa A. Ja asteikkohan on F-A. Kunpa kaikki loputkin kokeet menis yhtä hyvin. Eilen pidin puheen Roskildesta yhdellä tunnilla ja opettaja sanoi tunnin jälkeen sen menneen todella hyvin. Itsestäkin tuntui, että melko nappiin meni. Nyt pitäisi katsoa kaikki neljä tähän mennessä pidettyä puhetta ja kirjoittaa itsearviointi niistä.

Viime perjantaina oli international dinner. Ruoka oli erinomaisen hyvää, vaikkei siellä ollutkaan tarjolla karjalanpaistia. Karjalanpaistin resepti kyllä löytyi kaikille vieraille jaettavasta reseptivihkosesta. Koko tapahtuma kesti vähän yli kolme tuntia, ja itse kun en ole kovin kärsivällinen, meinasin huudella juontajalle ilkeyksiä. Huutelun sijasta kävin muiden esitysten aikana kertomassa, että nyt menee vähän liikaa aikaa kaikkeen turhaan säätämiseen. Oma kärsimättömyyteni johtui pitkälti siitä, että illallisen jälkeen olin lähdössä Racineen Brooken kanssa ja halusimme päästä lähtemään mahdollisimman aikaisin. Oma ohjelmanumeroni oli toiseksi viimeisin, joten voitte kuvitella kärsimättömän liikehdintäni määrän ruokapöydässä. Letkajenkka osui ja upposi kaksisatapäiseen yleisöön, miltei kaikki tanssivat sitä. Ja muutamaltakin ihmiseltä kuulin, että se oli illan paras ohjelman. Hyvä minä ja suomalaiset idioottitanssit! :D


Viikonloppu kului siis taas Racinessä leppoisissa merkeissä. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme suutarin sieltä (Jyväskylän suuruinen kaupunki). Vein kahdet korolliset saapikkaani korkolappujen laitatukseen. Se oli yksi elämäni ällöttävimmistä kokemuksista. Liike oli Racinen ghetto-alueella ja se näytti ikivanhalta. Sisään astuessamme noin 75-vuotias liikkeenpitäjä söi jotain limaisia etanalta näyttäviä kasviksia tiskillä. Annoin omat kenkäni ja selitin, mitä niille pitää tehdä. Kun hän koski kenkiini, niihin jäi sitä ruokaa. Meinasin oksentaa. Ensiksi hän sanoi, ettei ehdi laittaa korkolappuja ennen maanantaita, mutta lopulta hän myöntyi yrittämään edes yksien kenkien laittamista kuntoon lauantain aikana. Ne hän sitten olikin ehtinyt saada valmiiksi, mutta lyhytvartiset saapikkaani olivat edelleen vailla korkolappuja. Halusin ne silti takaisin, ja vasta kotona huomasin, että toisen korko oli leikattu omituisesti vinottain muutaman millin lyhyemmäksi. Siinä sitten ihmeteltävää suomalaisille suutareille, kun palaan.

Kenkiä odottellessa menimme ostoskeskukseen metsästämään farkkuja minulle. Taidan olla vähän turhan nirso, sillä sovitin ainakin kymmeniä farkkuja ja kaikista löytyi jotain vikaa. Joissain oli liian matala vyötärö, jotkut olivat liian löysät, joissain oli liian leveät lahkeet ja joissain taas liian pillimalliset. Päädyin lopulta ostamaan ihkun, kesäisen laukun spring breakiä varten ja turkoosin topin tanssitunteja varten. Brooke lupasi viedä minut eri kauppaan ensi viikolla, jos sieltä löytäisin jotain vähän "klassisempaa". O'ou.

Tänään pelataan meidän kerroksen loungessa  root beer pongia. Root beer on siis jonkinlainen kaljamainen limsa, jossa ei kuitenkaan ole alkoholia. En ole maistanut sitä vielä ollenkaan, toivottavasti se on edes juotavaa.