Matka lahestyy loppuaan, enaa 4 yota lahtoon. Viime viikko oli hyvin kiireinen ja taynna elamaa, nyt alan jo henkisesti valmistautua kotiinpaluuseen.

Viikko sitten keskiviikkona oli aika lahtea New Yorkiin rakkaan ystavani Brooken kanssa. Reissu kesti kolme yota ja oli uskomattoman ihana. Hostelli oli halpa ja tapasimme siella saksalaisia poikia, joiden kanssa hengasimme paljon. Kavelimme ympari Manhattania (paivassa tuli kaveltya ainakin 180 korttelia), ihastelimme Time Squarea moneen otteeseen, shoppailimme 5th Avenuella, naimme Rent-musikaalin, paasimme mukavaan baariin sisalle ja saimme drinkit puoleen hintaan, naimme Staten Island -lautalta Vapaudenpatsaan, otimme hassuja kuvia metrossa, soimme aamiaista bagel-kahvilassa joka aamu, soimme hienoissa ravintoloissa jne. NYC on ehdottomasti paras kaupunki, jossa olen vieraillut.

Palasimme Wisconsiniin lauantaina, ja paasimmekin suoraan lentokentalta telttailemaan. Memorial-viikonloppu vierahti telttailessa viineja maistellessa ihmisten keskella ja maanantaina pistettiin teltat kasaan ja ajeltiin Racineen takaisin. Illalla mina lahdin lentokentalle ja jouduin hyvastelemaan Brooken. Tiedan, ettei tassa mitaan jaahyvaisia jatetty, varmasti viela tavataan, mutta surullista se silti oli ja on. Askartelinkin Brookelle kivan kollaasitaulun, johon kirjoitin Taa ystavyys ei raukene -laulun sanat. (Kaansin sanat myos englanniksi.)

Nyt olen Ellicott Cityssa Marylandissa aitin ja iskan ystavien luona. Tahan mennessa olen vieraillut jo Washington DC:ssa seka Annapoliksessa, joka on Marylandin paakaupunki. Washingtonissa kavin esim. armeijan hautausmaalla, Kennedy-centerissa ja senaattori Barack Obaman toimistossa. Ikava kylla mr. Obama ei itse ollut paikalla, mutta paasinpahan kirjoittelemaan sen vieraskirjaan. Annapoliksessa tuli nahtya Kunta Kinte -muistomerkki, Naval Academy, vanha kampus ja kirkko.

Tama jaakoon viimeiseksi paivitykseksi talta mantereelta. Lisailen viimeisia kuvia ja kotimatkakertomusta sitten ensi viikolla. Kiitos kommenteistanne, joita olette kirjoitelleet minulle. Niiden ansiosta tiedan, etta joku oikeasti lukee naita hopinoita. Tama matka paattyy, mutta uusia on jo luvassa. Ne matkat jaakoon viela salaisuuksien verhon taakse, silla ennen niita palaan Suomeen. Maanantaina 1 pm jalkeen olen perilla.