Brooke ja Gary ja Janet veivät meidät Milwaukeen lentokentällä lauantaina, josta lentomme oli tarkoitus lähteä klo 17 jälkeen. Lento oli myöhässä kaksi tuntia, mutta saimme jatkoyhteyden vaihdettua ja pääsimme turvallisesti perille. Fort Lauderdalessa meitä oli vastassa Majan naapurin hyvä ystävä Patsy ja hänen poikansa John. Saimme majoittua heidän luokseen ilmaiseksi! Saimme käyttöömme vierastalon, jossa oli makuuhuone, olohuone/keittiö-yhdistelmä ja kylpyhuone. Rakennuksen ympärillä oli paljon eri kasveja, mutta eniten löytyi orkideoja. Kuvassa näkyy noin neljäsosa (jos niinkään paljon) kaikista Patsyn omistamista orkideoista.
Kasvien takaa pilkottaa Patsyn asunto.
Ensimmäisenä päivänä Patsyn pojat John ja Cap veivät meidät Miamiin syömään. Ravintolassa oli tungosta, joten menimme hetkeksi Miami South Beachille pöllöilemään. Päivä oli pilvinen ja tuulinen, joten rannalla ei ollut tungosta. Kun pääsimme syömään, alkoi kaatosade. Ruoka oli hyvää ja pojat olivat hauskaa seuraa.
Illalla menimme syömään intialaiseen ravintolaan Patsyn, Johnin ja Johnin parhaan ystävän Pedron kanssa. Hieman erilainen pääsiäisillallinen, mutta todella maittava. Pääsiäismaanantaina satoi, joten emme halunneet oleskella pihalla. John vei meidät yhteen Amerikan suurimmista ostoskeskuksista, jossa oli mielettömän ihania kauppoja, moni niistä oli outlet-myymälä! Aikaa kului 7,5 h ja rahaa sitäkin enemmän (yli $250)... Emmekä edes käyneet kaikissa kaupoissa saati nähneet niitä! Rakastuin siihen paikkaan totaalisesti.
Seuraavana aamuna olimme valmiita lähtemään rannalle. Koko komeuden kruunasi Patsyn lainaama rantahattu (jota käytin muuten ainoastaan kerran, johtunee täti Monika -ilmiöstä). Huomaa uudet aurinkolasit ja rantalipokkaat! Taustalla on kultakala-allas, jossa on noin 120 kalaa.
Seuraavana aamuna olimme valmiita lähtemään rannalle. Koko komeuden kruunasi Patsyn lainaama rantahattu (jota käytin muuten ainoastaan kerran, johtunee täti Monika -ilmiöstä). Huomaa uudet aurinkolasit ja rantalipokkaat! Taustalla on kultakala-allas, jossa on noin 120 kalaa.
Ranta oli ihana! En ole ikinä ennen ollut missään trooppisessa maassa, joten valtamereen pulahtaminen palmujen katveesta oli taivaallista. Takaisin kämpälle tultaessa otimme bussin, ja kuvittelimme, että kaikki bussit menevät keskusasemalle, jossa voimme vaihtaa oikeaan bussiin. No, eipä mennytkään meidän valitsemamme bussi asemalle, vaan jonnekin ghetto-alueelle. Yhtäkkiä huomasimme olevamme ainoat valkoiset ihmiset bussissa ja ihmisten katselevan meitä kummallisesti (kyllä, näytin juuri tuollaiselta kuin ylläolevassa kuvassa). Kysyimme neuvoa eräältä rouvalta ja hän auttoi meitä vaihtamaan bussia. Kahdenkymmenen minuutin bussimatka venähti puolentoista tunnin reissuksi, hups :p
Menimme rannalle myös seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Aluksi tuntui, ettei se aurinko tartu ollenkaan suojakertoimeltaan 50 aurinkorasvan takia, joten vaihdoimme 30:een. Pientä päivetystä alkoi näkyä.
Sitten yhtenä kauniina perjantaina olin laiska, enkä laittanut aurinkorasvaa jalkoihin tai vatsaan. Käsivarretkin jäivät vähän vähemmälle. Päivä oli superkuuma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kuumuus alkoi tuntua, ja hieroin aurinkorasvaa lisää ja lisää. Maja lähti hakemaan ruokaa meille lähiravintolasta ja se kestikin oletettua kauemmin. Ehdin siinä vähän kärvähtää enkä voinut kääntyä vatsalleni, koska tajusin, että unohdin laittaa selkään aurinkorasvaa. Eipähän sitten enää menty rannalle perjantain jälkeen :D Palamisen jälkeen kiertelimme erään rantabulevardin kalliita kauppoja, ja törmäsin ihanaan ja hauskaan näyteikkunaan.
Koitin saada kaikki herkut mahtumaan kuvaan, jotta näette edes vähän, mitä kaikkea olikaan tarjolla. Oli herkullinen illallinen kera viinin ja shampanjan.
Patsy.
Takapihan takana oli tällainen joki, joita Fort Lauderdale on täynnä. Kaupunkia kutsutaankin Amerikan Venetsiaksi.
Sunnuntaina menimme jouluaterialla tapaamiemme Amyn ja Dougin kanssa veneilemään Fort Lauderdalen lukuisiin kanaviin. Oli mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan. Amy antoi neuvoja palovammojen hoitoon ja Doug antoi ohjata venettä.
Illalla Pedro vei meidät Miamiin yöklubille. Emme päässeet sisälle ensimmäiseen paikkaan, johon suunnittelimme menevämme (listattu maailman seitsemänneksi parhaaksi yökerhoksi), koska ikäraja oli 21. Seuraavan paikkaa pääsimme sisälle, ja se olikin suuri yökerho. Maksoimme kukin $40 sisäänpääsymaksuksi eikä sitten ollutkaan varaa juomiin. Veden ostin ja maksoin siitä $2. Jalkani olivat hirmuisen kipeät palaneen ihon takia, joten loppuillasta pystyin vaan istumaan ja katselemaan, kun muut tanssivat.
Lauantaina kokkasimme Patsyn kanssa jouluaterian. Hän kävi monessa ruokakaupassa löytääkseen tuoreen kalkkunan pakastetun sijasta ja osti kaiken mahdollisen kunnon illallista varten.
Koitin saada kaikki herkut mahtumaan kuvaan, jotta näette edes vähän, mitä kaikkea olikaan tarjolla. Oli herkullinen illallinen kera viinin ja shampanjan.
Patsy.
Takapihan takana oli tällainen joki, joita Fort Lauderdale on täynnä. Kaupunkia kutsutaankin Amerikan Venetsiaksi.
Sunnuntaina menimme jouluaterialla tapaamiemme Amyn ja Dougin kanssa veneilemään Fort Lauderdalen lukuisiin kanaviin. Oli mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan. Amy antoi neuvoja palovammojen hoitoon ja Doug antoi ohjata venettä.
Ai kuinka niin on turvonneet koivet?
Tässä koko jengi kasassa. Vasemmalta John, Maja, minä ja Pedro. Vietimme paljon aikaa yhdessä, pojat pitivät meistä hyvää huolta.
Tässä koko jengi kasassa. Vasemmalta John, Maja, minä ja Pedro. Vietimme paljon aikaa yhdessä, pojat pitivät meistä hyvää huolta.
Viimeisenä päivänä teimme vielä viime hetken shoppailuja kirpputorilla (ostin ihanat kultaiset korkokengät) ja kävimme lounastamassa bostonilaisessa meriruokaravintolassa. Patsy tunsi ravintolan omistajan, ja hän antoi meille hauskat hummerihatut matkamuistoksi.
Kuljinkin tuo hattu päässäni sitten tiistaiaamuna Atlantan lentokentällä. Lentomme maanantaina Fort Lauderdalesta Atlantaan oli myöhässä, ja missasimme jatkoyhteyden. Jouduimme jäämään Atlantaan yöksi, ja otimme hotellihuoneen lentokentän vieressä olevasta hotellista. Olin hieman suivaantunut, koska koko homman takia jouduin jäämään tiistaiaamun kokeesta pois ja viettämään synttäreitäni lentokentällä. Saimme kuitenkin aamulla ensimmäiseltä lennolta paikat ja olimme takaisin Whitewaterissa keskipäivän aikaan.
Nyt ihoni kesii mukavasti, ihan kuin hilseilisin pahemman kerran. Niin enkä voi käyttää lyhythihaisia t-paitoja, koska rusketuin omituisesti käsivarsista. Valkoiset läikät ei ole kauniita punaisen (ruskeaksi muuttuvan) ihon vieressä. No, ehkä saan kesällä tasoitettua sitä jotenkin, jollen muuten niin itseruskettavalla voiteella.
Suuri kiitos kaikille syntymäpäiväonnitteluista, anteeksi, etten vastannut kaikille! Puhelimeni akku oli melkein kuollut enkä saanut oikeanlaista laturia hotellissa lainaksi. Kommentoikaa ihmeessä kaikkia kuvia ja selostuksiani, kerron mielelläni lisää. Kohta lähdemme kerroskavereideni kanssa leffaan, eilen menimme rullaluistelemaan sellaisilla hassunnäköisillä rullaluistimilla. Ja sitten pitää taas keskittyä koulukirjoihin...
Nyt ihoni kesii mukavasti, ihan kuin hilseilisin pahemman kerran. Niin enkä voi käyttää lyhythihaisia t-paitoja, koska rusketuin omituisesti käsivarsista. Valkoiset läikät ei ole kauniita punaisen (ruskeaksi muuttuvan) ihon vieressä. No, ehkä saan kesällä tasoitettua sitä jotenkin, jollen muuten niin itseruskettavalla voiteella.
Suuri kiitos kaikille syntymäpäiväonnitteluista, anteeksi, etten vastannut kaikille! Puhelimeni akku oli melkein kuollut enkä saanut oikeanlaista laturia hotellissa lainaksi. Kommentoikaa ihmeessä kaikkia kuvia ja selostuksiani, kerron mielelläni lisää. Kohta lähdemme kerroskavereideni kanssa leffaan, eilen menimme rullaluistelemaan sellaisilla hassunnäköisillä rullaluistimilla. Ja sitten pitää taas keskittyä koulukirjoihin...
Kommentit